Valokuvaus on nykyään varsin muotiharrastus. Järjestelmäkamerat ovat sen verran halpoja, että niitä löytyy jo todella monen hyllystä. Ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani (Canon 30D) vuonna 2007. Ratkaiseva käänne tapahtui, kun matkakuviani julkaistiin mieheni kirjoittamissa kirjoissa. Silloin ajattelin, että minun on opittava ottamaan parempia kuvia. Syksyllä 2007 olimme lähdössä ensimmäistä kertaa Japaniin, joten se tuntui tarpeeksi hyvältä syyltä hankkia kamera.
Kuitenkin pian huomasin, että monet järjestelmäkameran omistajat käyttävät kameraansa kuin pokkaria, automaattiasetuksilla ja ilman enempiä mietintöjä. Pian havaitsin, että valokuvauksessa kannattaisi sijoittaa rahansa siihen, mitä on kuvaajan korvien välissä. Moni kysyy minulta neuvoa kamerahankintoihinsa nykyään - ostaako Nikon vai Canon ja mikä linssi ja niin edelleen. Olen useimmiten sanonut, että jos et ole valmis sijoittamaan siihen, miten otat kuvia, osta pokkari. Ei kameran hinta (tai koko!) takaa sinulle automaattisesti hienoja kuvia. Järkkärilläkin saa kamalaa kakkaa aikaan.
Minä valitsin opinahjoksi Jyväskylän kansalaisopiston, jossa päädyin erinäisten harha-askelten kautta kurssille, joka todella alkoi vaikuttaa kuvaamiseeni. Valitettavasti itse perusvalokuvauskurssi ei ollut kovin hyödyllinen, koska se lähinnä keskittyi kuvien kehittämiseen pimiössä. Sen sijaan Jorma Peipposen luontokuvakurssit ovat loistavia, ainoastaan otsikko on harhaanjohtava, sillä kurssilla kuvataan paljon muutakin kuin luontoa. Toki se sisältää luontoretkiä, mutta jokainen toki osallistuu sen verran, kun haluaa. Koin todella hyödylliseksi sen, että joku asiantuntija katsoi minun kuviani ja kertoi, mikä heidän mielestään niissä mättää. Tokihan kuvausta tehdään usein jotakin muuta kuin taiteellista esitystä varten ja kuva voi olla hyvä, vaikka siinä ei olekaan kultaista leikkausta - mutta silti Jorman apu on ollut etenkin sommittelua ajatellessani korvaamatonta.
Valokuvaukseen pätee se, mikä elämässä yleensäkin eli mitä enemmän tiedät siitä, sitä kriittisemmäksi tulet. Olen nykyisin 'täysin tyytyväinen' hyvin harvaan kuvaani, mutta toisaalta on ihanaa, että on tiedossa alueita, joissa on vielä paljon parannettavaa. Valokuvauksessa kehittymisen kohteita on monta: Haluaisin löytää aikaa opetella photoshoppaamaan kunnolla, haluaisin opetella erilaisia tekniikoita esim. valotusajoilla leikkimiseen yhdessä liikkuvien objektien kanssa. Ja tietysti jonakin päivänä olisi mukava omistaa se 5D Mark II.
Kuvat minusta (c) Jonathan Clements
Kuitenkin pian huomasin, että monet järjestelmäkameran omistajat käyttävät kameraansa kuin pokkaria, automaattiasetuksilla ja ilman enempiä mietintöjä. Pian havaitsin, että valokuvauksessa kannattaisi sijoittaa rahansa siihen, mitä on kuvaajan korvien välissä. Moni kysyy minulta neuvoa kamerahankintoihinsa nykyään - ostaako Nikon vai Canon ja mikä linssi ja niin edelleen. Olen useimmiten sanonut, että jos et ole valmis sijoittamaan siihen, miten otat kuvia, osta pokkari. Ei kameran hinta (tai koko!) takaa sinulle automaattisesti hienoja kuvia. Järkkärilläkin saa kamalaa kakkaa aikaan.
Minä valitsin opinahjoksi Jyväskylän kansalaisopiston, jossa päädyin erinäisten harha-askelten kautta kurssille, joka todella alkoi vaikuttaa kuvaamiseeni. Valitettavasti itse perusvalokuvauskurssi ei ollut kovin hyödyllinen, koska se lähinnä keskittyi kuvien kehittämiseen pimiössä. Sen sijaan Jorma Peipposen luontokuvakurssit ovat loistavia, ainoastaan otsikko on harhaanjohtava, sillä kurssilla kuvataan paljon muutakin kuin luontoa. Toki se sisältää luontoretkiä, mutta jokainen toki osallistuu sen verran, kun haluaa. Koin todella hyödylliseksi sen, että joku asiantuntija katsoi minun kuviani ja kertoi, mikä heidän mielestään niissä mättää. Tokihan kuvausta tehdään usein jotakin muuta kuin taiteellista esitystä varten ja kuva voi olla hyvä, vaikka siinä ei olekaan kultaista leikkausta - mutta silti Jorman apu on ollut etenkin sommittelua ajatellessani korvaamatonta.
Valokuvaukseen pätee se, mikä elämässä yleensäkin eli mitä enemmän tiedät siitä, sitä kriittisemmäksi tulet. Olen nykyisin 'täysin tyytyväinen' hyvin harvaan kuvaani, mutta toisaalta on ihanaa, että on tiedossa alueita, joissa on vielä paljon parannettavaa. Valokuvauksessa kehittymisen kohteita on monta: Haluaisin löytää aikaa opetella photoshoppaamaan kunnolla, haluaisin opetella erilaisia tekniikoita esim. valotusajoilla leikkimiseen yhdessä liikkuvien objektien kanssa. Ja tietysti jonakin päivänä olisi mukava omistaa se 5D Mark II.
Kuvat minusta (c) Jonathan Clements
Allekirjoitan kaiken, mitä tässä sanot. :) Ja koska olet yksi valokuvaajaidoleistani (hihi), yksi tavoitteeni on oppia vähintään yhtä hyväksi kuin sinä jo olet! :)
VastaaPoistaOn kyllä aivan outoa olla jonkun idoli, kun minusta tuntuu, että olen niin aloitteleva valokuvaaja edelleen... Pitäis osata enemmän!
VastaaPoista