Tappelukerhon eka sääntö…

Olen viimeisen 12-vuotta harrastanut Shorinji Kempoa. Se on japanilainen Budo- ja itsepuolustuslaji. Lyhyt oppimäärä Shorinji Kemposta kuuluu näin: Vähän niin kuin Karaten ja Judon väliltä. Shorinji Kempo ei ole edelleenkään maailman tunnetuimpien kamppailulajien joukossa – sillä lajissa ei kilpailla ja täten esimerkiksi olympialaiset tai vastaavat liikkeet eivät ole edistäneet sen markkinointia. Kaikesta huolimatta kyseessä on yksi vanhimmista tämän kategorian lajeista Suomessa: Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun tämä laji saapui Suomeen. Tulevana viikonloppuna sitä juhlistetaan kansainvälisellä leirillä Jyväskylässä, sillä tällä kotikaupungissani ensimmäiset Shorinji Kempo harjoitukset on pidetty. Paikkana oli muuten yliopiston Ryhtilä-rakennus, jossa edelleen treenataan Kempoa kerran viikossa.

Shorinji Kempossa harjoitellaan sekä kovia tekniikoita (iskuja, potkuja, torjuntoja...) että pehmeitä tekniikoita (lukkoja, vääntöjä, kaatoja jne). Kolmas osa-alue on akupunktiohieronta. Itsepuolustuslajin henkeen kuuluu, että vastustajasta on pidettävä huoli, vaikka hän onkin hyökännyt sinua kohtaan - ajatus siis on myös antaa ensiapua ja lieventää toisen tuskaa, jos kamppailutilanteessa on vahingoittunut. 

Shorinji Kempoa et voi harrastaa yksin, sillä siinä on kyse itsensä puolustamisesta ihmiseltä tulevaa hyökkäystä vastaan. Toki on tärkeä harjoitella ns. Yksintehtyjä muotona (Kata), jotta vartalo tottuu liikkeisiin ja ne jäävät lihasmuistiin, mutta on mahdotonta arvioida vastustajan nopeutta, ketteryyttä, voimaa, liikkumista jne, mikäli aina tulee treenattua vain yksin.   

Shorinji Kempo on harrastus, jossa ei ole kyse pelkästään fyysisen kunnon kohottamisesta vaan siihen liittyy myös filosofiaa ja itsensä tutkimusta. Shorinji Kempon filosofia pohjautuu buddhalaisiin ajatuksiin - kyse on siitä, että kehittämällä itseäsi kehität myös läheisiäsi ja sen kautta maailmaa hieman paremmaksi. Harjoitella tulisi niin, että puoleksi itselle, puoleksi muille. Tämä tarkoittaa sitä, että taitoja ei hankita vain itseä varten vaan myös läheisten suojelua varten ja jotta voisit kehittyä itse, on parisikin kehityttävä. 

SK on myös harrastus, jota ei koskaan tarvitse lopettaa, vaan sitä voi harrastaa läpi elämän. Minulle se on elämäntapa, ei niinkään harrastus – yksi elämäni tukipilari, joka pysyy pystyssä vaikka muussa elämässä myrskyäisikin. Vaikka mikään muu ei huvittaisi, aina voi mennä treeneihin ja unohtaa työpäivän tai sosiaalisen elämän solmut. 

Olen sanonut usein, varsinkin messuilla lajia markkinoidessani, että kaikki lajit eivät sovi kaikille. On tärkeää löytää laji, joka on itselle hyvä. Sitä varten kannattaa kokeilla monia vaihtoehtoja – meillä esimeriksi saa viikon ajan käydä harjoituksissa katsomassa miltä tuntuu. Ja senkin jälkeen voi tutustua lajiin peruskurssila, joka kestää n. 4kk. Toisaalta mielestäni ensimmäinen 4kk oli kaikista rankin, sillä vartaloni ei osannut aluksi mitään ja olen muutenkin motoristisesti usein aika hukassa oleva yksilö. Puolen vuoden harjoittelun jälkeen olin jo sopeutunut ja aloin nauttia harjoituksista selvästi enemmän. Ehkä aluksi kannattaa muistaa, ettei kenestäkään tule ninjaa viikossa...  

Minulle Shorinji Kempo sopii, koska se on muutakin kuin mekaanista liikkeiden toistoa. Minusta ei ole esimerkiksi aerobikkiin ja kotijumppakin tuntuu tylsältä.  Lisäksi minkään muun lajin harjoittaminen ei tuota minulle sellaista endorfiini-adrenaliini piikkiä kuin Shorinji Kempo. Vaikka kuinka reeneihin lähtiessä tuntisi olonsa väsyneeksi ja masentuneeksi, niin taattua on, että puolentoista tunnin reenailun jälkeen on sellainen itsensä voittanut fiilis, että ’minä pystyn, minä kykenen’. Ja ehkäpä minä olen myös sellainen luonteeltani, että tykkään itseni haastamisesta. 

Shorinji Kempo on myös sosiaalinen laji, mikä on minulle erittäin tärkeä elementti. Tämän harrastuksen kautta olen tutustunut kymmeniin jos en satoihin ihmisiin viideltä eri mantereelta. Monista on tullut hyviä ystäviäkin. World Shorinji Kempo Organization järjestää suuria kansainvälisiä n. Parin vuoden välein Euroopassa ja muualla maailmassa. Tämän harrastuksen kautta olen päässyt tutustumaan lukemattomiin eri kulttuureihin natiiviasukkaiden kautta – tämä on tärkeä pointti, joka turistimatkailussa jää usein kokematta: Tutustuminen aitoon elämiseen kohdemaassa, paikallisasukkaan silmin. Olen Kempon puitteissa matkustanut leireille mm. Ranskaan, Italiaan, Iso-Britanniaan, Ruotsiin (doh!) ja Japaniin.  Meidän omalla Jyväskylä Branchilla on erityisen hyvät suhteet britteihin, ruotsalaisiin ja saksalaisiin, joiden kanssa vieraillaan puolin ja toisin yleensä joka vuosi. Mukava tapa on esimerkiksi asua jonkun toisen harjoittelijan (Kenshi) luona vierailumaassa, jolloin matkustaminen on edullista ja samalla sosiaaliset suhteet vahvistuvat. 

Mielestäni liikunta on silloin parhaimmillaan, kun sitä saa tehdä yhdessä toisten ihmisten kanssa.  Ihmisen on liikuttava, jotta tuntee olonsa hyväksi ja energiseksi. Miksei siihen päivässä kuluttamastaan  ajasta voisi saada myös jotain henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin?

Jyväskyläläinen, jos luit tämän jutun ja olet kiinnostunut Shorinji Kempon harrastamisesta, ota minuun yhteyttä esimerkiksi kommenttiboksissa. Tällä hetkellä Suomessa  Shorinji Kempoa voi myös harrastaa Helsingissä, Hämeenlinnassa, Kajaanissa, Mikkelissä, Vantaalla, Säynätsalossa, Laukaassa ja Vaajakoskella.